torstai 10. maaliskuuta 2011

Kotiäidin arkea ja sen pohdiskelua...


Heissulivei!


Juttelin aamulla siskoni kanssa puhelimessa ja jäin miettimään tätä omaa kotiäidin elämääni. Ajatuksia olisi vaikka kuinka, mutta niiden pukeminen sanoiksi tuntuu yllättävän vaikealta... Jonkinlaista päänsisäistä inventaariota olisi tarve tehdä, mutta tuntuu että aika ei riitä siihen(kään)! Ajatukset alkavat, mutta tuntuu, ettei niille tule mitään päätöstä...

Mietin tässä mihin nämä päivät ja viikot ja kuukaudet kuluu ja mitä olen saanut aikaiseksi viimeisen reilun kuuden vuoden aikana! No kolme lasta tietysti, mutta mitä muuta?! Yksi talo juu, yhdessä perheenä. Mutta kaipaisinko jonkinlaista mittarilla mitattavaa konkreettista todistusaineistoa aikaansaannoksistani? Jonkinlaisen väliarvosanan siitä miten on mennyt ja mihin suuntaan pitäisi kehittyä! Ehkä joskus. 
Aika lailla kaikki mitä tekee, tulee tehtyä niin, että samalla teen montaa muutakin asiaa. Joku kummallinen kotiäidin keskittymishäiriökö tämä on? Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? 
Miten te muut, joilla on useampi lapsi, koette arjen elämisen? Kuinka riittäisi jokaiselle lapselle, ja osaisi antaa jokaiselle sitä kahdenkeskistä aikaa? Olisi kiva askarrella, tehdä legoja ja rakentaa palikoita, mutta kun ei kaikkeen pysty kerralla.  

Näiden ajatusten takana ei ole mitään kummempaa kriisiä, mutta tuli tarve edes yrittää pukea sanoiksi omia ajatuksia! Joskus tosiaan vaan tulee mietittyä asioita vähän syvemmin, ehkäpä joku raskaushormoni taas tekee tepposiaan ja saa ajatukset juoksemaan...

No tämän viikon aikaansaannoksista sen sijaan oikein kuviakin ;) 
Eilinen kauppakeskus reissu oli oikein antoisa! Portaikkoon olen halunnut tuota ekan kuvan RM:n koria jo jonkun aikaa ja se lähti nyt mukaan samoin kuin uusi kynnysmatto. 


Greengaten termari ja sokerisirotin. Nämä oli niin ihanan keväiset!


Ja sitten tähän loppuun meidän Aapon vanha ja uusi look :)


Aapo kävi elämänsä eka kerran trimmauksessa, ja koska turkki oli tosi takkuinen niin se ajeltiin ihan alas. Nyt on kyllä aika ressukan mutta huvittavan näköinen ;) 



Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän kertaisen postauksen! Iltapäiväkahvin keittoon ruvettava, jotta tulee termari käyttöön :)

Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille, ihania olette <3


Ja oikein hyvää torstai iltapäivää kaikille! T: Linda
(ps. kohta on muuten taas jo viikonloppu!!!)



14 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Hei! Ensinäkin blogisi on aivan ihana.
Samallaiset mietteet välillä itselläkin 4 lasta ja oma yritys.. Vuodet mennet aivan liian äkkiä..
Pääasia että kaikille on hyvä olla. Muistais vain joskus sitä omaakin aikaa niin jaksaa sitten taas olla hyvä äiti.

Puumuli kirjoitti...

Huh, omat lapseni kasvoivat jossain vaiheessa humahataen ja ovat pian 16- ja 18-v. Minneköhän nekin vuodet menivät???

T. Sari Puumulista

Johanna kirjoitti...

Tiedätkö, minulla monet vuodet kului ja humahti ohi töitä tehdessä ja nyt kun "järki on kasvanut päähän", toivoisin että cv:n sijaan olisi ne lapset näyttönä aikaansaannoksista! Vaikka vielä ehdin, en sillä.

Itse ihailen kotiäitejä kovin, vaikka aika tällainen uraihminen olen itse.

Arja kirjoitti...

Minulla on jo tovi aikaa kun lapseni oli pieni...kantsii nauttia siitä ajasta se menee niin nopsaan ohi.
Minäkin olin paljon kotona, kun poika oli pieni ja en vaihtais päivääkään siitä ajasta pois:-)
Ihania ostoksia ja todella söpö gg-termari.
Oikein mukavaa viikonloppua<3

inka kirjoitti...

Ihania kuvia Linda ja niin kauniita uusia ihanuuksia olet hommannut. Ja Aapo näyttää suloiselta :)

Kuule samanlaisia ajatuksia on itselläni ollut ja on edelleen. Vaikka minulla on vaan kaksi lasta, niin tuntuu, että en ole heidän kanssa tarpeeksi, ei ole tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa jne. Aina vähän syyllinen olo. Ja tietty kun ovat jo päiväkodissa ja minä töissä, niin se yhteinen aika on vieläkin lyhyempi kuin silloin kun oltiin kaikki kolme kotona.

Joskus haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta samalla tulee jo näitä ajatuksia, että en nytkään mielestäni ole tarpeeksi poikien kanssa (vaikka paljon olenkin - niin paljon kuin mahdollista töiden ohella) ja etenkin sitä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, että miten tähän nyt kolmas lapsi enää mahtuisi...

Mutta parhaani yritän ja tiedän, että niin sinäkin. Nää on varmaan tällaisia äitien ikuisuus-ajatuksia riittämättömyyden tunteesta.

Halaukset sinne!

naana kirjoitti...

Aika menee niin nopeeta! Meidän kuopus täyttää 3v. toukokuussa ja paniikissa mietin töihinpaluuta... :/ Jos saisin valita, olisi loppuelämäni kotiäitinä! <3

Ihanat osotokset!

Mukavaa viikonloppua. =O*

FanniAuroora kirjoitti...

Hei, tupsahdin tuolta Siniseltä talolle tänne kyläilemään. Ihastuin kovin kauniiseen kotiisi!!
Samaa elämäntilannetta mulla ei ole kun lapset täyttää tänä vuonna 14 ja 18, mutta hyvässä muistissa vielä on tuo aika kun lapset oli pieniä. Tuo kotiäidin keskittymishäiriökin kuullostaa tutulta, uskomatonta miten montaa juttua sitä ihminen pystyykin yhtä aikaa tekemään!?! Mutta aikansa kutakin, niin pian ne lapset kasvaa (äiti ei kyllä vanhene yhtään..)
Tsemppiä sinne teille =)
Ihanalle Aapolle rutistuksia =)
Klikkasin itseni lukijaksesi.

Ainosofia kirjoitti...

Linda kirjoitti...

Satu: Kiitos :) Ja ihan totta tuo oman ajan merkityksen esille nostaminen. Ihan pienikin hengähdystauko helpottaa aitä arjen härdellin pyörityksen kestoa! Tsemppiä sinne ja hyvää tulevaa viikonloppua :)

Puumulin Sari: Niin, aika vaan humahtaa jonnekin! Öisen kauhukohtauksen, lasten sairastelun tai muun ei niin mukavan asian aikana tuntuu, että minuutit matelee ja ykskaks sitä huomaa kuinka on kulunut vuosia! :O Kummallista!
Mukavaa viikonloppua :)

Johanna: Molempia lajeja meitä naisia kuitenkin tarvitaan, kotiäitejä ja sitten uraihmisiä!!! Balanssi se olla pitää ;) Kiitos sanoistasi! Iloista viikonlopun aloitusta!

Arja: Kiitos! Ihanaa viikonloppua teillekin :)

Inka: Kiitos ihanista sanoistasi! <3
Helpottaa kuulla, ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa, vaikkakaan ei toivo muiden painivan samojen "ongelmien" kanssa. Mutta ihan totta, mitä kirjoitit, taitaa olla tätä ikuista naisen ja äidin riittämättömyyden tunnetta! Siitä kun pääsisi eroon, niin olisi hienoa! Siinäpä tavoiteltavaa...
Ihanaa viikonloppua teidän koko perheelle :)

Naana: Kiitos! Kyllä tämä kotiäidin pesti on kuitenkin vaan parasta, vaikkakin välillä raskasta, mutta mikäpä työ ei olisi!
Rentouttavaa viikonloppua :)

FanniAuroora: Kiva kun tupsahdit tänne :) Tervetuloa!
Tuota muuten välillä hätkähtää, kun itse ei tunne vanhenevansa yhtään mutta lasten kakkuun saa vaan joka vuosi laitaa lisää kynttilöitä!!! Kunpa sitä saisi myös viisautta samalla kun niitä vuosia... ;)
Ihanaa viikonloppua teille!

AinoSofia: Kiva kun kävit! Hyvää viikonloppua :)

kehrä kirjoitti...

Hei!

Olen 31v äiti ja yhdeksättä vuotta kotiäitinä viidelle lapselleni. Välillä tulee kaipaus työelämään, mutta kun asiaa mielessäni pyörittelen, päädyn aina jatkamaan kotiäitinä. Nuorimmaiseni on nyt 2v ja pieni vielä. Rittämättömyyden tunne iskee välillä, mutta sekin on ohimenevää. Koen eläväni rikkaita vuosia ja koska kuitenkin olen vielä "nuori", ehdin sinne työelämään myöhemminkin. :)
Toki on tärkeää, että kotiäitinä saa tuntea arvostusta esim. miehen ja läheisten taholta.
Tsemppiä ja onnellista odotusta!

Linda kirjoitti...

Kehrä!

Kiva kun kävit ja kommentoit! :)
Sinulla on siellä pitkä kotiäitiura myös takana!!! Niin kyllähän sinne "oikeaan" työelämäänkin varmasti ehtii aikanaan.
Läheisten arvostus ja varsinkin aviomiehen tuki ja kannustus on kyllä ehdottoman tärkeitä asioita! Onneksi meillä mieheni tukee täysin minua tällä uralla :)

Oikein leppoisaa viikonloppua teille!!!

Terhi kirjoitti...

Samanlaisia ajatuksia mulla, kohta tulee kotonaoloa kahdeksan vuotta täyteen, vielä vuosi edessä. Välillä on rankkaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nautin siitä, että saan olla kotona, lasten saatavilla. Minusta ei varmasti toisinaan ole tarpeeksi jokaiselle, mutta jotenkin en usko, että se ketään liiaksi häiritsee. Olen päättänyt, että alan enemmän touhuamaan jokaisen lapsen kanssa erikseen. Lapset onneksi ovat tyytyväisiä niin pienestä, ei tarvitse mitään sirkusta.. Välillä tulee tunne, että haluaisi töihin, mutta mulla se on todella ohimenevä tunne. Jos kotonaolosta maksettais, voisin olla aina kotona. Meilläkin mies on kannustanut olemaan kotona.

Vuodet kiitää ihan hurjaa vauhtia. Minusta tuntuu, että vasta jäin ensimmäisestä kauanodottamalleni äitiyslomalle :)

Linda kirjoitti...

Terhi: Kiva kuulla, että sielläkin samoja aatoksia! Varmaan jokainen kotiäiti näitä samoja aatoksia pyörittelee silloin tällöin mielessään.
Nautitaan näistä vuosista, ruuhkaisista ja rankoista mutta antoisista!

Ihanaa viikonalkua :)

kehrä kirjoitti...

Luen blogiasi säännöllisesti, mutta olen hidas kommentoimaan... :)