Saimme tänään kuulla surullisia uutisia. Miehen täti, meille rakas ja läheinen ihminen,
menehtyi syöpään.
Surua käymme nyt läpi omassa perheessä, mutta en osaa edes kuvitella surun määrää, joka koskettaa lapsia ja lapsenlapsia, jotka menettivät äidin ja mummin, siskoa, joka menetti ainoan isosiskonsa sekä äitiä, joka joutui hyvästelemään esikoisensa. Heidän lisäkseen surevat ystävät ja muut omaiset.
Heille kaikille rukoilen voimia jaksaa tämän suuren surun läpi.
Tämän runon löysin positiivareiden sivuilta ja sieltä sen tähän lainaan:
Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän jatkuvan.
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Saat nukkua, nyt, luona enkelten.
Miks` nyt, miks` ei myöhempään,
sen tietää Luoja yksinään.